sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Yksi laumasta on poissa


Pitkän tauon jälkeen vihdoin kuulumisia. 

Olen aloittanut tämän blogitekstin kirjoittamisen varmaan kymmeniä kertoja ja aina päätynyt itkemään niin etten kykene lopulta jatkamaan. 'Ikäväksi joudun kertomaan että yksi meidän laumasta on poissa. Rocky kuoli 5.4.2019 vain 4 vuotiaana. 

Olin varannut Rockylle leikkauksen joulukuun puoleen väliin. Rockyn piilokivekset poistettiin joulukuussa. Leikkaus onnistu hyvin, vain pienet kaksi viiltoa. Haavan paraneminen eteni hyvin. Otimme samassa nukutuksessa Rockyn lonkka ja kyynäräkuvat. SKL lausunto oli ilahduttava A/A lonkat ja 0/0 kyynärät! Leikkauksesta neljän viikon tauon jälkeen palasimme treeneihin ja helmikuussa pääsimme starttaamaan taas kisoissa. 

Paluu kentille oli huikea - omissa HSKHn kisoissa Rockylle kaksi nollaa, josta ensimmäinen agilitynolla oli voittonolla, SERT-A ja Rockystä tuli Agility-valio! Olin tästä niin onnellinen- Rocky rakasti agilityä. Minulla oli paljon kaikkia tavoitteita meille tulevaisuudessa. Tosin kohtalo kuitenkin päätti. Lähes päivittäin palaan miettimään miksi näin kävi. 


Vain pari viikkoa näistä kisoista, Rockyä alkoi huimata. Se oli todella hetkittäistä, Rocky oli myös väsyneempi kuin yleensä. Huimaus tuli rasituksessa. Ajattelin väsymyksen johtuvan siitä että testosteronin lasku alkaisi näkyä käytöksessä. Huimauksesta olin huolestunut. Pari päivää oireesta Rockyn kunto romahti. Yleensä pellolta sitä ei meinannut saada millään lähtemään kotiin - nyt Rocky veti pienen lenkin jälkeen heti autolle päin. Olemus oli todella väsynyt. Vain 4 päivää ensimmäisestä oireesta - päädyimme siihen että lääkäri otti Rockyn klinikalle teho-osastolle sisään. Oli lähes ihme että koira oli kävellyt itse ovesta sisään - sen verran pielessä kaikki veriarvot olivat. Käytänössä punasoluja ei ollut veressä ollenkaan, hapenpuute aiheutti huimauksen ja väsymyksen. Ikenet olivat todella vaaleat ja virtsa melkein kahvinruskeaa. Tulehdusarvot olivat niin korkeat että laite ei enää kyennyt maximin yli mittaamaan, kuumetta oli lähes 41’C.

Lähes heti rupesivat lääkärit puhumaan IMHAsta eli immunivälitteinen hemolyyttinen anemia. Laukaisevaa tekijää ja tulehdusta aiheuttavaa syytä yritettiin löytää. Lukemattomia testejä tehtiin, mutta mitään ei löytynyt. Rockylle aloitettiin liuotushoito, immunosupressiivinen lääkitys, kortisonit, nestehoito, komplikaatioita oli paljon. Rockylle päädyttiin tekemään verensiirto. Tämä auttoi siihen, että Rocky pääsi viikon tehohoitojakson jälkeen kotiin. Rocky oli onnellinen että sai olla kotona. Me olimme onnellisia että saimme Roclyn kotiin! Kävimme muutaman päivän välein 
tiputuksessa ja hakemassa iv-nä pahoinvointilääkkeitä, mutta ikäväksi veriarvot lähtivät taas laskuun, lääkitys ei auttanut, pajoinvoiti ei helpottanut, Rocky oli laihtunut 18kg-> 14 kg vain muutamassa viikossa. Rockyn tarina päättyi perjantaina 5.4.2019. Kakka oli enää veristä puuroa ja sisäelimet vuosivat verta vatsaonteloon. Rocky nukkui pois sylissäni. Elämäni yksi vaikeampia hetkiä. En olisi ikinä näin halunnut tapahtuvan, mutta mitään ei ollut tehtävissä. 

Muutaman kymmenen minuutin kuluttua kykenen taas näkemään läpi itkuisten silmien ja jatkaa kirjoittamista...

Päädyin pyytämään ruumiinavausta ja sitä lääkäritkin suosittelivat. Raportissa mainittiin että IMHA oli vaikeasti hoidettavissa sillä punasolujen hajoaminen oli kohdistunut myös luuytimeen.

Tässä yksi linkki joka kertoo sairaudesta enemmän. En ollut tällaisen sairauden kanssa aikaisemmin tekemisissä. Muotoja ovat primaari tai sekundaarinen. Rockyllä oli primaarinen eli punasolujen hajottamisen taustasyy ei koskaan selvinnyt. 

On todella hurjaa miten koira voi sairastua tällä tavalla käytännössä viikossa. Se että mitään syytä ei löytynyt tekee tästä vielä vaikeampaa. 

On tässä ollut sulattelemista ja kerätä voimia alittaa treenaus taas Lennyn kanssa. Niin monet asiat ja paikat muistuttavat Rockystä. Minulla kesti yli kaksi kuukautta mennä edes hallille. En varmasti kykene menemään koskaan enää samalle klinikalle. En vieläkään ole kyennyt purkamaan Rockyn treenikassia. Ottaa niin koville. Päivä kerrallaan elellään ilman Rockyä. Ikävä on kova. Rakastamme sinua Rocky ikuisesti, tulet olemaan aina meidän hieno poika - vaikkakin siellä pilven reunalla.  


Rockyn poismeno on pakottanut tekemään jotain muita koirajuttuja. Lennyn kanssa käydään viikottain treenaamassa agilityä ja juostaan canicrossia Jessen ja Lennyn kanssa. Nyt kun pennuilla tuli 9kk täyteen ollaan käyty jo muutamissa näyttelyissä.

SBACK Ry 8.6.2019 erikoisnäyttely oli Loviisassa. Meidän pennuista kehässä oli Jedi, Lenny ja Hilla. Lukka ja Saila olivat mukana turisteina. 
Koko porukka suoriutui hienosti ensimmäisistä virallisista näyttelyistä -päivän vanhoina junnukehässä.

RT A Friend for Life "Jedi" ERI SA JUK2
RT A Kind of Magic "Lenny" ERI JUK4 

RT A Small Victory "Hilla" ERI JUK3




Vas: Jedi, Lenny, Jesse, Lukka ja Hilla

lauantai 22. joulukuuta 2018

Loppuvuoden kuulumisia

Pennut täyttivät jo 15 viikkoa ja isoimmilla pennuilla Ricolla ja Lenny on enää muutamasta sadasta grammasta vaille 10 kiloa mittarissa. Lähes kaikki pennuista venyy tällä hetkellä jaloista ja ovat varsinaisia koipeliineja. Lennyllä alkaa tammikuussa ensimmäinen agilityn pentukurssi. Olen ottanut Lentsua mukaan omiin treeneihin ja Lenny on päässyt tuuraamaan Marjon HSKHn penturyhmissä. Hienosti keskittyy tekemiseen minun kanssa, malttaa odottaa vuoroa kentän reunalla ja palkkaantuu hienosti niin leluilla kuin nameilla. 

Rockyn kanssa tuli kisailtua vuoden lopussa vielä muutamat kisat. Joulukuun alussa meillä oli kovin onnistuneet kisat ekalta agiradalta 5 vp sija 3 (yksi rima) ja toiselle agilityradalla voittonolla jälleen Rockylle.  Hyvä Rocky!


Messukeskuksen koiranäyttely oli 15-16.12.2018 Helsingissä. Olin ilmoittanut Jessen veteraaneihin ja vain lauantaille Winner näyttelyyn. Tuomari oli australiasta Julie Fynmore. Hän tykkäsi kovasti Jessestä, saimme mahtavan arvostelun ja lopputulos oli ERI SA VET1 PU3 ROP VET WINNER 18. Pääsimme siis pyörähtämään isossa kehässä Jessen kanssa – hieno kokemus! Jesse oli kertakaikkisen mahtava! 





Tämä on ollut kaikkinensa hieno vuosi, nyt on aika levätä. Toivotan kaikille oikein hyvää joulua – erityisesti meidän ihanille pennuille ja heidän perheillensä!  

tiistai 27. marraskuuta 2018

Pennut täyttivät jo 11 viikkoa, Rockyn kanssa kisailua ja pentutottista Lennyn kanssa



Olemme tavanneet pentujen kanssa melkein viikoittain. Viime sunnuntaina sain otettua kameran mukaan, tosin oli niin kylmä että ulkoilu jäi melko lyhyeksi. Pikkuoravista on edelleen ihan mahdotonta ottaa kuvia niin että kuvassa olisi enemmän kuin yksi. Ryhmäkuvasta tuli melko sekava. 




Harjoittelimme näyttelyhihnassa olemista ja hampaiden katsomista. Tämä oli melko ärsyttävää kaikista, mutta sinnikäs totuttaminen jatkuu.
Hilla on niin äitinsä kopio, kasvaa melkein samoilla käyrillä. Lukka on vauhdikas oma persoonansa, tässä tytössä löytyy luonnetta! Jedi on uroksista vielä pienin, mutta kasvaa kauniisti mittasuhteissa. Hänellä on pennuista ehdottomasti tummin (suklaa) turkki. Suppis eli Jokeri on samaa kaliberia kuin Jedi, kasvaa myös kauniisti mittasuhteissa, siinä kun Lukka on tällä hetkellä pelkkää jalkaa. Lenny on pennuista isoin, on jo 7 kg. On rungoltaan raskasrakenteisin, mutta myös kivasti kulmautunut.  Rico ja Sisu ovat näitä isoja poikia ja ovat myös 6-7 kg välillä 11 viikon iässä.
Kuvissa ylhäältä Jokeri, Lukka, Lenny, Hilla ja Jedi







Olen päässyt vihdoin taas treenaamaan Rockyn kanssa viikoittain ja käyneet kisaamassa muutamissa kisoissa. Radat ovat olleet aika haastavia ja pitkiä. Virheet ovat olleet pieniä, lähinnä sellaisia että oma linja on ohjannut väärälle esteelle – tai sitten ihan yksittäisiä rimoja. Lauantaina KATin kisoissa kaikki napsahti kohdilleen, ohjasin rennosti ja Rocky sai vaan mennä. Tämä osoittautui hyväksi suunnitelmaksi – ei yhtään ratavirhettä, nollavoitto ja agility -SERT Rockylle. Niin hienoa  - mahtava Rocky!


Lenny on päässyt myös kisoihin mukaan ja treeneissäkin hengannut jo parit kerrat. Täytyy olla tyytyväinen tyypin luonteeseen. Suhtautuu kaikkeen todella lunkisti, ottaa minuun kontaktia, leikkii hallissa leluilla vaikka ympärillä paljon koiria ja ihmisiä. Autossa rauhoittuu jopa nukkumaan, ei mitään vinkumisia yms kuulu vaikka joutuu jäädä hetkeksi yksin. Kävimme Marjon HSKH treeniryhmässä piipahtamassa pikkupentujen loppuleikeissä. Se on oli aika jännittävää – oli paljon Mudi-pentuja. Aluksi jännitti, mutta lopuksi oltaisi jääty riehumaan halliin kunnolla. Naksuttelun olemme aloittaneet pari viikkoa sitten ja  temppuja on kassassa - istu, jätä, saa ja anna tassua! Lisäksi etupalkalle syöksyminen on parasta hupia! Hieno Lenny!

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pennut 9 viikkoa



Pennut lensivät omiin koteihinsa reilu viikko sitten. Viimeiset yöt täällä olivat todella levottomia ja pennut selkeästi olivat valmiita lähtemään kohti uusia seikkailuja - yksilöinä. 

Kaikilla on mennyt uusissa kodeissa valtavan hienosti. Olemme treffanneet muutaman kerran jo puistorallattelujen merkeissä. Minusta on niin ihana asia, että niin moni pentu jäi tänne lähelle. Mahdollisuus tavata niitä usein ja tehdä yhdessä asioita on todella hieno asia. Onneksi kaukaisimmat lähtivät vain Lappeenrantaan ja Tampereelle, sinnekin vain lyhyt ajomatka.
Lukka jäi pennuista minulle sijoitukseen ja asuu Helsingissä. Aika näyttää mitä hänestä tulee, mutta pidän ajatuksesta että on kasvanut alusta saakka samoilla käyrillä kuin isot pojat. Harrastuksiin esim kuten agility ei ole haitaksi se että olisi sitten vähän reilummin sitä säkää jos menee kerran 43 cm medi-rajan yli.
Suppis löysi myös ihanan ihmisen itselleen ja lähti Espooseen, tavoitteena ainakin agilityn harrastus. Suppis pääsee myös tutustumaan hevosiin omistajan muiden harrastusten myötä. Suppis jäi minulle jalostuskäyttöön tulevaisuutta varten. Aika näyttää sitten millainen kaveri siitä tulee, mutta muutamassa viikossa siitä on kuoriutunut jo todella reipas ja toimelias tyyppi ja on se vaan niin kaunis pentu.
Pennuista Sumu eli Lenny jäi meille kotiin. Lenny painaa 9 viikkoisena jo 5,6kg ja on toivottavasti semmoinen reilu maxi. Lenny on meidän Jessen siskon lapsen lapsi. Alusta saakka ollut Jesse-fani. On nöyrempi ja sulautuu koiralaumaan hyvin. Rakastaa lapsia ja on muutenkin sellainen kiltti-pentu. Aika näyttää mitä Lennystä tulee, mutta Jessen kohta eläköityessä agilitystä toivon että, syttyisi siihen lajiin. Jessen kanssa palaamme maastolajeihin, vähennetään hyppäämistä joka kuormittaa kohta 9 vuotta täyttävää koiraa aika paljon.  





Pentulaatikko on purettu ja laitettu ullakolle odottamaan seuraavia tyyppejä, paperihommat tehty. Nyt voi ottaa hetken rauhallisemmin ja keskittyä taas omiin koiriin. Olivia palasi mummolasta ja pääsi heti trimmipöydälle. Ei uskoisi että täytti jo 12v! Käytin Olivian terveystarkastuksissa ja rokotuksissa, siellä meille toivotettiin vain hyvää jatkoa- terveen paperit tuli. Niin ihanaa.
Kisakalenteri täyttyy mm agilitystä Rockyn kanssa, niin kiva päästä taas kisaamaan!

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

7,5 viikkoa koiranpennun elämää

Hulda lähti omaan kotiinsa sunnuntaina ja pennut ovat ottaneet tämän ihan kivasti, ovat osittain jopa vähän rauhallisempia. Hulda oli melkein viimeisen viikon enää vain muutaman kerran pentujen kanssa, muutoin vierotti niitä tehokkaasti. Kaikki pennut syövät reippaasi kiinteitä ja painot  nousevat. Hulda on kyllä niin ihana äiti. Tiesi ensikertalaisena koko ajan miten asioiden pitää mennä. Luonto on kyllä ihmeellinen asia!




Ollaan harjoiteltu kaikkea koiranpennun elämässä tärkeitä asioita. Olen vienyt pentuja hihnakävelylle niin päivällä kuin illallakin, jotta tottuisivat pimeään. Sanna harjasi pentujen hampaat jo kerran. Kynsien leikkuu on ihan tuttua huttua ja voi vaikka samalla nukkua. Pennut nukkuvat läpi yöt n klo 23-06:30, aamulla on jo kova nälkä. Pihalla ulkoillaan n 4 krt päivässä, säässä kuin säässä. Ensimmäiset lumihiutaleet olivat mahtavat! Harmittaa, että nämä pikku oravat vipeltävät sellaista vauhtia, että en saa niistä enää kunnon kuvia.



Anton Kunnas otti ihania kuvia pennuista,  minä ja Anne yritimme saada pennun edes sekunniksi pysymään paikoillaan. Kauniit rakenteet kaikilla ja vahvat raajaluustot.

    AKU punainen Ruska eli Sisu
 AKU suklaa Tuisku eli Rico
 AKU suklaa Sumu
 AKU suklaa Suppis eli Kaarne
 AKU suklaa Halla eli Jedi
 AKN punainen Hilla
 AKN suklaa Pihla
AKN suklaa Tuuli eli Lukka


Kuvat: Anton Kunnas

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

7 viikkoa ja pentue koiranetissä

Tiistaina pennut saivat sirut ja torstaina pentue näkyi jo koiranetissä. Perjantaina saapuivat rekisterikirjat postissa. Kerrassaan hyvää ja nopeaa toimintaa Kennelliitossa!  

Linkin takaa löytyy pentue




Minulla oli alusta saakka jo mielessä muutama kennelnimi, mutta siitä se ajatus sitten lähti

Tytöt ovat

Hilla on REDTERRIFIC A SMALL VICTORY

Pihla on REDTERRIFIC A MILLION DREAMS

Tuuli eli Lukka on REDTERRIFIC A DREAM COME TRUE

Pojat ovat

Ruska eli Sisu  REDTERRIFIC A BIT OF EVERYTHING

Halla on REDTERRIFIC A FRIEND FOR LIFE

Sumu on REDTERRIFIC A KIND OF MAGIC

Suppis on REDTERRIFIC A PART OF ME

Tuisku eli Rico on REDTERRIFIC A WORLD WITH YOU
Tuuli eli Lukka. Tuuli on kauniin värinen!
Suppis on niin suloinen
Sumu on vielä luppakorva



Tällä viikolla on ollut selkeästi viileämpää, joten ulkoilut ovat jääneet vähän lyhyemmäksi. Tosin pennut ulkoilevat useamman kerran päivässä jo. Ulos tehdään jo ihan määrätietoisesti tarpeet. Sumu osaa nostaa jo pissatessa tassua! Hyvin on matkittu Jesse-setää, jonka funclub Sumu ja Sisu ovat. Hihnassa kulkemista on harjoiteltu jo vähän. Sanna vei pennut kortteliajelulle autolla. Osaa vähän jännitti, mutta nämä kun ovat tosi reippaita pentuja – asiaan suhtauduttiin hyvin luottavaisin mielin.

Sisällä meno yltyy välillä ihan järkyttäväksi meteliksi – joukkohullutus toimii - kaikki pennyt repivät yhtä ja samaa lelua ja murisevat hurjasti. Täytyy nauttia hetkistä kun porukka simahtaa. 


Ensi viikolla sitten pennut lähtevät uusiin koteihinsa. Olen pakkaillut pentupaketteja valmiiksi, laittanut paperit kansioihin valmiiksi jne.  Välillä nousee tippa linssiin, kun nämä vaan ovat niin ihania kullanmuruja. Onneksi kaikki pennut menevät niin ihaniin koteihin, että minulla ei ole minkään sorttista huolta siitä että miten tulevat pärjäämään. Lisäksi olemme suunnitelleet jo puolen vuoden kohdalle ensimmäisiä pentutreffejä ja pentunäyttelykalenteri on jo tarkkaan tutkittu läpi – hihiii!

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Eläinlääkärin tarkastus ja sirut

Pennut ovat nyt sen 6,5 viikkoa vanhoja. Eilen eläinlääkäri teki pennuille lääkärintarkastuksen ja he saivat sirut. Sirut ovat LifeChip Biothermo merkkiset ja koiran identifioinnin lisäksi sirusta voi lukea koiran lämmön lukijalla.  
Tarkastuksessa katsottiin pennun yleiskunto, kuunneltiin sydän- ja hengitysäänet, tarkastettiin silmät, korvat ja pinnalliset imusolmukkeet. Purenta ja hampaat katsottiin läpi. Napa, iho, turkki, tuki- ja liikuntaelimet. Urospennuilta kokeiltiin kivekset. Kaikki pennut saivat puhtaat paperit, eikä ollut mitään poikkeavaa. Lääkäri totesi että - reippaita sosiaalisia pentuja kaikki! Kyllä nyt tuntuu hyvältä. Enempää en olisi voinut tästä porukasta toivoa. Hyvillä mielin, mutta haikein – nämä tästä kohta lähtevät omiin koteihinsa. Rekisteröinti pitäisi piakkoin olla valmis kun sirunumerot toimitettu kennelliittoon ja pian pennut löytyvät koiranetistä. 
Isoin pennuista on Sumu ja painaakin jo melkein 4 kiloa. Sumusta tulee iso poika, tassutkin valtavat! Tyttöjen osalta olen päättänyt, että niistä Tuuli jää minulle sijoitukseen ja muuttaa tänne lähelle Helsinkiin. Tuulin uusi perhe on oikein ihana. Tuulin yksi harrastus tulee alustavien suunnitelmien mukaan olemaan DogFrisbee. Tuulilla on jo yksi kiekko täällä maisteltavana :D.
Yksi pennuista – Suppis on vielä vailla aktiivista kotia. Suppis suoriutui pentutestistä parhaiten, omaa erinomaisen hermorakenteen ja sillä on erinomainen toimintakyky. Se on erittäin rohkea ja tasapainoinen pentu. Se kasvaa samoilla käyrillä kuin nartut, joten jää vähän pienemmäksi kuin isot pojat Sumu ja Tuisku. Arvioisin jotain 45-48 cm välillä. Väriltään Suppis on suklaanruskea. Aion jättää Suppiksesta jalostusoikeuden itselleni sen potentiaalisuutensa vuoksi. Soita / laita viestiä mikäli kiinnostuit. Suppis on täällä meillä niin kauan kunnes aktiivinen koti löytyy. 


Hulda imettää vielä vähän pentuja, mikä pentujen vastustuskyvyn takia on erittäin hyvä asia. Hulda lähtee viikonloppuna omaa kotiin ja takaisin omiin harrastuksiin. Meillä kyllä tulee Huldaa kova ikävä! 
Pennut jäävät vielä pariksi päivää tämän jälkeen harjoittelemaan ilman emää olemista, opettelevat syömään kaiken tarvittavan ravinnon kiinteistä. Käymme muutamassa tutussa ja turvallisessa paikassa kylässä, vähän autoilemassa. pieniä hihnalenkkejä tehdään pienemmässä porukassa isojen koirien kanssa.
Pennut muuttuvat niin suloiksi kun korvat nousevat. Alla ihana Hilla, ikää 6, 5 viikkoa. Hilla muuttaa Vantaalle ja tulevaisuuden harrastuksia tulee olemaan ainakin agility.