Kennelistä ja kasvattajasta



Kennel REDTERRIFIC









Nimeni on Jaana Sievänen, asumme omakotitalossa Itä-Vantaalla mieheni ja kahden lapseemme kanssa. Olen ammatiltani insinööri. Harrastan koiriemme kanssa agilityä, canicrossia, PK-jälkeä, PK-viestiä, MEJÄä ja näyttelyitä. Lepiharrastuksiini VEPEn minulla ei valitettavasti riitä aika tällä hetkellä, kuten ei paimennukseenkaan. Kennelnimi on rekisteröity minun nimelleni ja se on myönnetty 10.8.2011. Minulla on voimassa oleva kasvattajasitoumus. Kuulun Suomen Irlanninterrierit ja Suomen Bordercolliet ja Australienkelpiet Ryn kasvattajiin. Olen Suomen Kennelliiton jäsen. Olen myös Sagin kouluttama agility- koulutusohjaajaa, olen toiminut kouluttajana vuodesta 2009 saakka Hakunilan Seudun Koiraharrastajissa.Agilitytoimitsijakortin sain vuonna 2012 ja toiminut siitä saakka koetoimitsijana, agilityn ratamestarikurssin suoritin vuonna 2010 ensimmäisten joukossa. Kehätoimitsijakortin olen saanut vuonna 2003. Olen pätevöitynyt luonnetestitoimitsijaksi vuonna 2008.      





Koiria olen harrastanut hyvin pienestä saakka. Ensimmäinen koirani oli Amerikan cockerspanieli Lulu. Hänen kanssaan harrastin juoniorhandleria ja näyttelyitä. Ensimmäinen irlanninterrieri tuli meidän perheeseen vuonna 2001. Renny tuli meille vähän alle vuoden ikäisenä. "Renny Harlin" aka "Renska" on Jetta Tschokkisen kasvattama Fardarrigh kennelistä. Renskan kanssa harrastettiin canicrossia, agiltyä ja näyttelyitä. Renny oli INT CH ja mm. vuoden 2003 Messarin Voittaja. Rennyn komein sulka hatussa on canicrossin joukkuesuomenmestaruus vuodelta 2010.





Rennyä käytettiin astutukseen Quiet Riot Kennelissä ja sieltä meille jäi Rennyn pentu Frida. Frida kuoli vain muutamaa kuukautta vaille 15 vuotiaana ihan vanhuuteen. Fridan kanssa harrastimme näyttelyitä, tokoa, mejää, canicrossia ja agilityä. Frida oli ilmiömäinen agilitykoira. Hänen kanssaan osallistuimme vuoden 2010 ja 2011 agilityn SM kilpailuihin. Frida ei valitettavasti saanut pentuja astutuksista huolimatta. 





Irlanninterrieri Olivia tuli meille Ruotsintuontina kennel MerryMacistä vuonna 2005. Olivian kanssa harrastetaan näyttelyitä, canicrossia, mejää ja agilityä (medi3). Olivia on omasta mielestäni todella kaunis irskinarttu, mutta melko pieni 42-43 cm. Päätin olla käyttämättä Oliviaa jalostuksen osittain koon ja luonteen takia. Se on melko pehmeä ja hyvin vilkas, sillä on mm. eroahdistusta ja vanhemmiten tullut ääniherkäksi.





Irskien rinnalle tuli kelpiet oikeastaan harrastuksien kautta. Hain rotua, joka soveltuisi paremmin agilityyn ja canicrosissiin jne. Ihastuin kelpeihin jo yli 10 vuotta sitten, mutta niitä ei Suomessa juuri ollut. Toisinaan ollessani kehäsihteerinä, näin muutamia yksiöitä vain vilaukselta. Ensimmäinen kelpie muutti meille vuonna 2010 "Jesse" Ahmankulman kennelistä. Jesse oli juuri sellainen kuin olin toivonut. Jesse on kelpieksi hyvin kookas 57-58 cm ja painaa n. 24 kg. Se tekee kaikkea 100% lasissa eikä yhtään vähemmän, on erittäin älykäs, sen kanssa voi ryhtyä tekemään vaikka mitä, se on kuin ihmisen ajatus. Kotona se osaa rauhoittua lähes huomaamattomaksi ja sen pää kestää hyvin sen että joka päivä ei olisikaan treenejä. Jesse on macho ja sen se myös osoittaa. Kaikkien urosten kanssa ei tule toimeen. Jessen saavutusten lista on pitkä mm. agilityn joukkue SM hopeaa saavutimme HSKHn joukkueen kanssa vuonna 2016. Olen suorittanut Jessen kanssa myös hyväksytyn BH kokeen.





Jessen rinnalle halusin toisen kelpien kasvamaan harrastuksiin ja hain Ruotsista vuonna 2014 samoista linjoista serkkupojan Rockyn Aussie Action's kennelistä. Rocky tosin on huomattavasti pienempi 47-48 cm ja jo 60m hypyt agilityssä tekivät tiukkaa. Rocky kisaa vain pikkumaxeissa. Rockyn luonne on eniten sitä jota itse toivoisin kelpien luoneelta. Rocky syttyy myös lajiin kuin lajiin, osaa rauhoittua kotona kuten Jesse, mutta sillä on erinomaiset hermot. Se kykenee hyvän hermorakenteensa vuoksi antamaan aina vielä yhden pykälän lisää paineista huolimatta, siinä kun Jessellä menee hermostumisen puolelle.





Ihastuin niin Rockyn luonteeseen ja ulkonäköön ja päätin hankkia AA kennelistä sijoitusnartun. "Hulda" tuli Suomeen vuonna 2015 ja muutti Sipooseen ihanaan perheeseen, jossa lapsia ja muita koiria. Minulla ei olisi oma aika riittänyt uuteen koiraan, joten siksi päädyin sijoitukseen. Hain tarkoituksella perhettä, joka asuu lähellä minua ja minulla on mahdollisuus säännöllisesti nähdä Huldaa ja ottaa hoitoon. Hulda on aivan ihana koira, iloinen ja touhukas, mutta omaa myös rauhoittumisen taidon. Huldan pennuista toivoisin voivani sijoittaa myös yhden narttupennun, jolle toivon yhtä ihanaa kotia pääkaupunkiseudulta.




























Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähes vuoden kuulumiset tiivistettynä.