Kennel REDTERRIFIC

Vuosi 2023 päättyi lopulta kovin juhlallisiin tunnelmiin!  Jesseä meillä on joka päivä vieläkin ikävä, olihan kyllä sen verran suuri persoona. Lupasin muistella suuremmin jossain postauksessa Jessen edesottamuksia. Yksi hauska perinne tuli mieleen näin jouluna, jossa aina kun hetken silmä välttää pipareiden leivonnalta - on yksi pellillinen joko ennen tai jälkeen päätynyt Jessen suihin. Tänä kesänä vielä Jesse 13 vuoden iässä keksi, että roskiksenhan voi ihan itse avata ja nauttia antimista.. ja se nyt sitten sattui olemaan maissintähkä. Ei muuta kuin päivystykseen, oksettamaan ja ihanien hoitajien pidellessä poskikarvoja. Jesse yökkäili onneksi maissintähkät kaikki pois, ettei  jouduttu leikkauspöydälle. Onneksi oli sen verran viisas, että malttoi pureskella tähkät pieniksi palaisiksi. Meillä ei ole sen jälkeen syöty maissia! Kannatta olla varovainen, on suurta herkkua se. Loppuvuodesta kävimme kaahailemassa vielä agilityä  -kovin onnistunein tuloksin. Rony siirtyi 2-luokkaan hyppäril

Jostain syystä tänne blogiin kirjoittaminen on sen verran työlästä, että tulee tehtyä sitä näköjään hyvin harvoin. Pääsenkin siis summaamaan lähes vuoden tapahtumat ja päivittelemään tulevaisuuden suunnitelmia. Aloitetaan kovin surullisilla uutisilla - nimittäin Jesse nukkui pois hiljattain kauniina kirkkaana lokakuun aamuna. Jesse sairastui syyskuun alussa vestibulaarisyndroomaan ja oireet olivat todella rajut. Jesse ei pystynyt kävelemään ja huojunta oli todella voimakasta. Jesse tutkittiin tässä kohtaa läpikotaisin ja mitään muuta syytä ei löytynyt. Verikokeet, sydän, keuhkot kaikki olivat erinomaisessa kunnossa ikäisekseen olihan mittarissa jo 13,5 vuotta. Pahoinvointilääkityksen avulla Jesse alkoi pikkuhiljaa toipumaan ja huojunta helpotti. Kahden viikon jälkeen pääsimme tekemään pienen metsälenkin, joista Jesse kovasi tykkäsi. Olemus kuitenkin oli väsynyt ja tuntuu, että henkisesti tämä oli toimeliaalle Jesselle todella raskasta. Vain kolme viikon kuluttua oireet palasivat, mutta