tiistai 27. marraskuuta 2018

Pennut täyttivät jo 11 viikkoa, Rockyn kanssa kisailua ja pentutottista Lennyn kanssa



Olemme tavanneet pentujen kanssa melkein viikoittain. Viime sunnuntaina sain otettua kameran mukaan, tosin oli niin kylmä että ulkoilu jäi melko lyhyeksi. Pikkuoravista on edelleen ihan mahdotonta ottaa kuvia niin että kuvassa olisi enemmän kuin yksi. Ryhmäkuvasta tuli melko sekava. 




Harjoittelimme näyttelyhihnassa olemista ja hampaiden katsomista. Tämä oli melko ärsyttävää kaikista, mutta sinnikäs totuttaminen jatkuu.
Hilla on niin äitinsä kopio, kasvaa melkein samoilla käyrillä. Lukka on vauhdikas oma persoonansa, tässä tytössä löytyy luonnetta! Jedi on uroksista vielä pienin, mutta kasvaa kauniisti mittasuhteissa. Hänellä on pennuista ehdottomasti tummin (suklaa) turkki. Suppis eli Jokeri on samaa kaliberia kuin Jedi, kasvaa myös kauniisti mittasuhteissa, siinä kun Lukka on tällä hetkellä pelkkää jalkaa. Lenny on pennuista isoin, on jo 7 kg. On rungoltaan raskasrakenteisin, mutta myös kivasti kulmautunut.  Rico ja Sisu ovat näitä isoja poikia ja ovat myös 6-7 kg välillä 11 viikon iässä.
Kuvissa ylhäältä Jokeri, Lukka, Lenny, Hilla ja Jedi







Olen päässyt vihdoin taas treenaamaan Rockyn kanssa viikoittain ja käyneet kisaamassa muutamissa kisoissa. Radat ovat olleet aika haastavia ja pitkiä. Virheet ovat olleet pieniä, lähinnä sellaisia että oma linja on ohjannut väärälle esteelle – tai sitten ihan yksittäisiä rimoja. Lauantaina KATin kisoissa kaikki napsahti kohdilleen, ohjasin rennosti ja Rocky sai vaan mennä. Tämä osoittautui hyväksi suunnitelmaksi – ei yhtään ratavirhettä, nollavoitto ja agility -SERT Rockylle. Niin hienoa  - mahtava Rocky!


Lenny on päässyt myös kisoihin mukaan ja treeneissäkin hengannut jo parit kerrat. Täytyy olla tyytyväinen tyypin luonteeseen. Suhtautuu kaikkeen todella lunkisti, ottaa minuun kontaktia, leikkii hallissa leluilla vaikka ympärillä paljon koiria ja ihmisiä. Autossa rauhoittuu jopa nukkumaan, ei mitään vinkumisia yms kuulu vaikka joutuu jäädä hetkeksi yksin. Kävimme Marjon HSKH treeniryhmässä piipahtamassa pikkupentujen loppuleikeissä. Se on oli aika jännittävää – oli paljon Mudi-pentuja. Aluksi jännitti, mutta lopuksi oltaisi jääty riehumaan halliin kunnolla. Naksuttelun olemme aloittaneet pari viikkoa sitten ja  temppuja on kassassa - istu, jätä, saa ja anna tassua! Lisäksi etupalkalle syöksyminen on parasta hupia! Hieno Lenny!

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pennut 9 viikkoa



Pennut lensivät omiin koteihinsa reilu viikko sitten. Viimeiset yöt täällä olivat todella levottomia ja pennut selkeästi olivat valmiita lähtemään kohti uusia seikkailuja - yksilöinä. 

Kaikilla on mennyt uusissa kodeissa valtavan hienosti. Olemme treffanneet muutaman kerran jo puistorallattelujen merkeissä. Minusta on niin ihana asia, että niin moni pentu jäi tänne lähelle. Mahdollisuus tavata niitä usein ja tehdä yhdessä asioita on todella hieno asia. Onneksi kaukaisimmat lähtivät vain Lappeenrantaan ja Tampereelle, sinnekin vain lyhyt ajomatka.
Lukka jäi pennuista minulle sijoitukseen ja asuu Helsingissä. Aika näyttää mitä hänestä tulee, mutta pidän ajatuksesta että on kasvanut alusta saakka samoilla käyrillä kuin isot pojat. Harrastuksiin esim kuten agility ei ole haitaksi se että olisi sitten vähän reilummin sitä säkää jos menee kerran 43 cm medi-rajan yli.
Suppis löysi myös ihanan ihmisen itselleen ja lähti Espooseen, tavoitteena ainakin agilityn harrastus. Suppis pääsee myös tutustumaan hevosiin omistajan muiden harrastusten myötä. Suppis jäi minulle jalostuskäyttöön tulevaisuutta varten. Aika näyttää sitten millainen kaveri siitä tulee, mutta muutamassa viikossa siitä on kuoriutunut jo todella reipas ja toimelias tyyppi ja on se vaan niin kaunis pentu.
Pennuista Sumu eli Lenny jäi meille kotiin. Lenny painaa 9 viikkoisena jo 5,6kg ja on toivottavasti semmoinen reilu maxi. Lenny on meidän Jessen siskon lapsen lapsi. Alusta saakka ollut Jesse-fani. On nöyrempi ja sulautuu koiralaumaan hyvin. Rakastaa lapsia ja on muutenkin sellainen kiltti-pentu. Aika näyttää mitä Lennystä tulee, mutta Jessen kohta eläköityessä agilitystä toivon että, syttyisi siihen lajiin. Jessen kanssa palaamme maastolajeihin, vähennetään hyppäämistä joka kuormittaa kohta 9 vuotta täyttävää koiraa aika paljon.  





Pentulaatikko on purettu ja laitettu ullakolle odottamaan seuraavia tyyppejä, paperihommat tehty. Nyt voi ottaa hetken rauhallisemmin ja keskittyä taas omiin koiriin. Olivia palasi mummolasta ja pääsi heti trimmipöydälle. Ei uskoisi että täytti jo 12v! Käytin Olivian terveystarkastuksissa ja rokotuksissa, siellä meille toivotettiin vain hyvää jatkoa- terveen paperit tuli. Niin ihanaa.
Kisakalenteri täyttyy mm agilitystä Rockyn kanssa, niin kiva päästä taas kisaamaan!

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

7,5 viikkoa koiranpennun elämää

Hulda lähti omaan kotiinsa sunnuntaina ja pennut ovat ottaneet tämän ihan kivasti, ovat osittain jopa vähän rauhallisempia. Hulda oli melkein viimeisen viikon enää vain muutaman kerran pentujen kanssa, muutoin vierotti niitä tehokkaasti. Kaikki pennut syövät reippaasi kiinteitä ja painot  nousevat. Hulda on kyllä niin ihana äiti. Tiesi ensikertalaisena koko ajan miten asioiden pitää mennä. Luonto on kyllä ihmeellinen asia!




Ollaan harjoiteltu kaikkea koiranpennun elämässä tärkeitä asioita. Olen vienyt pentuja hihnakävelylle niin päivällä kuin illallakin, jotta tottuisivat pimeään. Sanna harjasi pentujen hampaat jo kerran. Kynsien leikkuu on ihan tuttua huttua ja voi vaikka samalla nukkua. Pennut nukkuvat läpi yöt n klo 23-06:30, aamulla on jo kova nälkä. Pihalla ulkoillaan n 4 krt päivässä, säässä kuin säässä. Ensimmäiset lumihiutaleet olivat mahtavat! Harmittaa, että nämä pikku oravat vipeltävät sellaista vauhtia, että en saa niistä enää kunnon kuvia.



Anton Kunnas otti ihania kuvia pennuista,  minä ja Anne yritimme saada pennun edes sekunniksi pysymään paikoillaan. Kauniit rakenteet kaikilla ja vahvat raajaluustot.

    AKU punainen Ruska eli Sisu
 AKU suklaa Tuisku eli Rico
 AKU suklaa Sumu
 AKU suklaa Suppis eli Kaarne
 AKU suklaa Halla eli Jedi
 AKN punainen Hilla
 AKN suklaa Pihla
AKN suklaa Tuuli eli Lukka


Kuvat: Anton Kunnas

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

7 viikkoa ja pentue koiranetissä

Tiistaina pennut saivat sirut ja torstaina pentue näkyi jo koiranetissä. Perjantaina saapuivat rekisterikirjat postissa. Kerrassaan hyvää ja nopeaa toimintaa Kennelliitossa!  

Linkin takaa löytyy pentue




Minulla oli alusta saakka jo mielessä muutama kennelnimi, mutta siitä se ajatus sitten lähti

Tytöt ovat

Hilla on REDTERRIFIC A SMALL VICTORY

Pihla on REDTERRIFIC A MILLION DREAMS

Tuuli eli Lukka on REDTERRIFIC A DREAM COME TRUE

Pojat ovat

Ruska eli Sisu  REDTERRIFIC A BIT OF EVERYTHING

Halla on REDTERRIFIC A FRIEND FOR LIFE

Sumu on REDTERRIFIC A KIND OF MAGIC

Suppis on REDTERRIFIC A PART OF ME

Tuisku eli Rico on REDTERRIFIC A WORLD WITH YOU
Tuuli eli Lukka. Tuuli on kauniin värinen!
Suppis on niin suloinen
Sumu on vielä luppakorva



Tällä viikolla on ollut selkeästi viileämpää, joten ulkoilut ovat jääneet vähän lyhyemmäksi. Tosin pennut ulkoilevat useamman kerran päivässä jo. Ulos tehdään jo ihan määrätietoisesti tarpeet. Sumu osaa nostaa jo pissatessa tassua! Hyvin on matkittu Jesse-setää, jonka funclub Sumu ja Sisu ovat. Hihnassa kulkemista on harjoiteltu jo vähän. Sanna vei pennut kortteliajelulle autolla. Osaa vähän jännitti, mutta nämä kun ovat tosi reippaita pentuja – asiaan suhtauduttiin hyvin luottavaisin mielin.

Sisällä meno yltyy välillä ihan järkyttäväksi meteliksi – joukkohullutus toimii - kaikki pennyt repivät yhtä ja samaa lelua ja murisevat hurjasti. Täytyy nauttia hetkistä kun porukka simahtaa. 


Ensi viikolla sitten pennut lähtevät uusiin koteihinsa. Olen pakkaillut pentupaketteja valmiiksi, laittanut paperit kansioihin valmiiksi jne.  Välillä nousee tippa linssiin, kun nämä vaan ovat niin ihania kullanmuruja. Onneksi kaikki pennut menevät niin ihaniin koteihin, että minulla ei ole minkään sorttista huolta siitä että miten tulevat pärjäämään. Lisäksi olemme suunnitelleet jo puolen vuoden kohdalle ensimmäisiä pentutreffejä ja pentunäyttelykalenteri on jo tarkkaan tutkittu läpi – hihiii!

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Eläinlääkärin tarkastus ja sirut

Pennut ovat nyt sen 6,5 viikkoa vanhoja. Eilen eläinlääkäri teki pennuille lääkärintarkastuksen ja he saivat sirut. Sirut ovat LifeChip Biothermo merkkiset ja koiran identifioinnin lisäksi sirusta voi lukea koiran lämmön lukijalla.  
Tarkastuksessa katsottiin pennun yleiskunto, kuunneltiin sydän- ja hengitysäänet, tarkastettiin silmät, korvat ja pinnalliset imusolmukkeet. Purenta ja hampaat katsottiin läpi. Napa, iho, turkki, tuki- ja liikuntaelimet. Urospennuilta kokeiltiin kivekset. Kaikki pennut saivat puhtaat paperit, eikä ollut mitään poikkeavaa. Lääkäri totesi että - reippaita sosiaalisia pentuja kaikki! Kyllä nyt tuntuu hyvältä. Enempää en olisi voinut tästä porukasta toivoa. Hyvillä mielin, mutta haikein – nämä tästä kohta lähtevät omiin koteihinsa. Rekisteröinti pitäisi piakkoin olla valmis kun sirunumerot toimitettu kennelliittoon ja pian pennut löytyvät koiranetistä. 
Isoin pennuista on Sumu ja painaakin jo melkein 4 kiloa. Sumusta tulee iso poika, tassutkin valtavat! Tyttöjen osalta olen päättänyt, että niistä Tuuli jää minulle sijoitukseen ja muuttaa tänne lähelle Helsinkiin. Tuulin uusi perhe on oikein ihana. Tuulin yksi harrastus tulee alustavien suunnitelmien mukaan olemaan DogFrisbee. Tuulilla on jo yksi kiekko täällä maisteltavana :D.
Yksi pennuista – Suppis on vielä vailla aktiivista kotia. Suppis suoriutui pentutestistä parhaiten, omaa erinomaisen hermorakenteen ja sillä on erinomainen toimintakyky. Se on erittäin rohkea ja tasapainoinen pentu. Se kasvaa samoilla käyrillä kuin nartut, joten jää vähän pienemmäksi kuin isot pojat Sumu ja Tuisku. Arvioisin jotain 45-48 cm välillä. Väriltään Suppis on suklaanruskea. Aion jättää Suppiksesta jalostusoikeuden itselleni sen potentiaalisuutensa vuoksi. Soita / laita viestiä mikäli kiinnostuit. Suppis on täällä meillä niin kauan kunnes aktiivinen koti löytyy. 


Hulda imettää vielä vähän pentuja, mikä pentujen vastustuskyvyn takia on erittäin hyvä asia. Hulda lähtee viikonloppuna omaa kotiin ja takaisin omiin harrastuksiin. Meillä kyllä tulee Huldaa kova ikävä! 
Pennut jäävät vielä pariksi päivää tämän jälkeen harjoittelemaan ilman emää olemista, opettelevat syömään kaiken tarvittavan ravinnon kiinteistä. Käymme muutamassa tutussa ja turvallisessa paikassa kylässä, vähän autoilemassa. pieniä hihnalenkkejä tehdään pienemmässä porukassa isojen koirien kanssa.
Pennut muuttuvat niin suloiksi kun korvat nousevat. Alla ihana Hilla, ikää 6, 5 viikkoa. Hilla muuttaa Vantaalle ja tulevaisuuden harrastuksia tulee olemaan ainakin agility. 


lauantai 20. lokakuuta 2018

Kuusi viikkoa ja pentutestailua



Pennut täyttivät perjantaina jo kuusi viikkoa. Painot ovat nousseet hurjaa vauhtia. Isoin pentu on tällä hetkellä Tuisku jo 3,3 kg ja pienin Hilla 2,4 kg. Hilla näyttää ihan siltä kuin Hulda pienenä. Pennut ja Hulda madotettiin jälleen 6vko iässä. 
Pentujen pentutesti oli torstaina. Pekka Korri oli täällä meillä kotona testaamassa pennut. Juttelimme aluksi Pekan kanssa pentujen testaamisesta yleisesti ja sitten itse testistä. Oli kiva, että Pekka tunsi jossain määrin pentujen isän ja tiesi millainen koira pentujen iso iso iso isä on ollut. Tulevaisuudessa on myös kiva verrata näitä tuloksia sitten tuleviin pentueihin esim Huldan lapsenlapsiin ja seurata miten pentutestissä havaitut asiat näkyvät pentujen elämässä. Ympäristö muokkaa koiraa yhtä paljon kuin luontaiset ominaisuudet, mutta silmiä avaavaan sen suhteen että mitä ominaisuuksia eri pentujen kohdalla voi vahvistaa ja tukea tai mahdollisesti hillitä.
Olin pitänyt pennuille kodinhoitohuoneen paikkana jossa eivät olleet aikaisemmin. Pekka oli pennun kanssa kahdestaan huoneessa ja toisti samat asiat jokaiselle pennulle. Näin on helppo verrata eri yksiöiden välisiä reaktioita.  
Oli mukava huomata, että lähes kaikki samat havainnot joita olin itse pennuista tehnyt, näki Pekka myös pennuissa. Oli yllätyksiäkin kuten se miten Halla pienin poika - jää isossa porukassa vähän jalkoihin mutta on niin reipas myös yksin. Suppis ei myöskään tee itsestään numeroa ja ei porukassa nouse erityisesti esiin, mutta suoriutui testissä kaikkein parhaiten.
Yleisesti kaikki pennut olivat reippaita, rohkeita ja avoimia. Reagoivat ääneen, mutta palautuvat välittömästi. Tasapainoinen porukka. Niin ihanaa!
Olen aloittanut pennuille ääni-CDn soittamisen ja Sanna toi pennuille metalliset noutokapulat leikittäväksi. Ulkona ollaan päivittäin ja siellä paras huvi on terassin alla seikkailu. Näiltä pennuilta ei kyllä rohkeutta puutu. Juoksevatkin jo niin lujaa että perässä ei meinaa pysyä. Luoksetuloa harjoitellaan raejuuston voimin. Tässä hyödynnän kyllä meidän aikuisia koiria, pennut seuraavat hyvin miten aikuiset toimii ja matkivat perässä. Hulda imettää enää muutaman kerran päivässä, mutta ei niinkään enää vietä aikaa pentujen kanssa mutta leikkii niiden kanssa kyllä -varsinkin ulkona. 
Ensi viikolla on pentujen eläinlääkärin tarkastus ja pennut saavat sirut. Hurjaa ajatella, että ensi viikolla pennut täyttävät jo sen 7 viikkoa. Näitä pieniä nallekarhuja tulee niin ikävä!  




perjantai 12. lokakuuta 2018

Viisi viikkoa ja maailma auki



Ihana että kamalat sateet ja kylmyys vaihtui taas aurinkoon ja lämpöön. Pennut pääsivät 4,5 vko ikäisenä ensimmäisen kerran ulos ja ovat ulkoilleet päivittäin siitä saakka. Se on niiden mielestä aivan mahtavaa. Voi vaan juosta niin paljon kuin pienistä tassuista lähtee.


Sain otettua ensimmäiset kuvat pennuista pöydällä. Hyvät vahvat luustot ja niin kauniit silhuetit kaikilla. Painot ovat 1,8 – 2,4 kg saakka. Suurin on edelleen nartuista Tuuli, pienin pojista Halla.

Ruokaa syödään jo 4 krt päivässä, turvotettua nappulaa, piimää ja jauhelihaa. Hulda kyllä imettää pentuja vielä vaikka pentujen hampaat tuntuvat siitä ihan selvästi jo ikävältä. Hulda on oikein ihana emä pennuille, mutta huomaa että on väsynyt. Onneksi kohta Huldan urakka on ohi ja pääsee lepäämään ja omien harrastuksien pariin taas.

Kävin kuuntelemassa Korson rauniokoiraradalla esittelyä rauniokoiraharrastuksesta. Se olisi todella mielenkiintoinen harrastus. Ajatus siitä, että minun koiraharrastuksesta olisi jollekulle hyötyä on kiehtova. Koiran voi kouluttaa aina hälytysryhmään saakka ja osallistua etsintöihin ja evakuointeihin. Ohjaajalta vaaditaan ensiaputaitoja, halua liikkua ulkona (säällä kuin säällä) ja pitkäjänteisyyttä. Enemmän se olisi elämäntapa ja kuulosti siltä, että tempaa mukanansa ja huomaa ennen pitkään että ei enää muuta teekään. Ehdottomasti pohdittavan arvoinen juttu. Kelpieitä toimii kyllä eri maissa rauniokoirina esim. Italiassa, en osaa sanoa että toimivatko pelastuslaitoksissa virallisina koiria mutta vapaaehtoisina ainakin. Itsenäinen työskentely, hajuaistin käyttö ja periksiantamaton luonne on eduksi.

Ensi viikolla on jo pentujen pentutesti, se tulee olemaan todella mielenkiintoista.
Ruska
    Tuisku

    Sumu
    Suppis

    Halla
    Hilla

   Pihla
   Tuuli