Agilityn SM kisat 16-17.6.2018 Vantaalla Myyrmäessä


Viikonloppu vietettiin helteisissä olosuhteissa Vantaalla Agility SM kilpailuissa.

Perjantaina  kaikille säkäluokille (3 luokat) oli etkokisat, lauantaina kisattiin joukkueiden kesken ja sunnuntaina oli yksilö SMien vuoro.

Pikkumaxien tuloksia pystyi kerätä vasta tämän vuoden tammikuusta saakka ja emme valitettavasti saaneet Rockyn kanssa yksilötuloksia kassaan. Jessen kanssa saimme tulokset kasaan ja kisasimme lauantaina HSKHn joukkueessa ja sunnuntaina yksiöissä.

HSKHn maxien tulos oli 20 vp ja sillä tuloksella olimme 20./77. maxi-joukkueesta. Jessen kanssa teimme oikein hienon radan, valitettavasti yksi rima putosi ja meidän tulos oli 5 vp / -12,21s . Kaikki meidän joukkueen koirakot tekivät tulokset, mikä oli jo hieno saavutus, sillä radalta tuli myös paljon hylättyjä tuloksia ja vain harvalla joukkueella oli enemmän kuin kaksi nollaa.

Sunnuntaina maxien yksilöhyppäri oli Sveitsiläisen Sascha Grunderin käsialaa. Meidän epäonneksi heti kolmas rima tuli alas ja heti seuraavaksi keppivirhe joka ei ole yhtään tyypillistä Jesselle. Uusin kepit ja loppuradasta vielä putosi yksi muurin palikka ja vielä rima. Tulos oli 20 vp ajassa 39.25s. Tuloksella oltiin 82./168. Nämä olivat meidän neljännet yhteiset SM:t Jessen kanssa. Sunnuntai suoritus meni ehkä jo kisaväsymyksen piikkiin,  mutta muutoin olen meidän menoon oikein tyytyväinen. Olen joka päivästä kiitollinen, että saan tätä lajia Jessen kanssa harrastaa.

Ensi vuonna kisat myös Vantaalla, mutta vasta elokuussa. Asetan itselleni tavoitteeksi, että Rockyn kanssa saamme ensi vuoden tulokset kasaan ja starttaamme pikkumaxeissa yksilöissä.   
Linkki SM kisojen tuloksiin:

 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähes vuoden kuulumiset tiivistettynä.

Kuva
Jostain syystä tänne blogiin kirjoittaminen on sen verran työlästä, että tulee tehtyä sitä näköjään hyvin harvoin. Pääsenkin siis summaamaan lähes vuoden tapahtumat ja päivittelemään tulevaisuuden suunnitelmia. Aloitetaan kovin surullisilla uutisilla - nimittäin Jesse nukkui pois hiljattain kauniina kirkkaana lokakuun aamuna. Jesse sairastui syyskuun alussa vestibulaarisyndroomaan ja oireet olivat todella rajut. Jesse ei pystynyt kävelemään ja huojunta oli todella voimakasta. Jesse tutkittiin tässä kohtaa läpikotaisin ja mitään muuta syytä ei löytynyt. Verikokeet, sydän, keuhkot kaikki olivat erinomaisessa kunnossa ikäisekseen olihan mittarissa jo 13,5 vuotta. Pahoinvointilääkityksen avulla Jesse alkoi pikkuhiljaa toipumaan ja huojunta helpotti. Kahden viikon jälkeen pääsimme tekemään pienen metsälenkin, joista Jesse kovasi tykkäsi. Olemus kuitenkin oli väsynyt ja tuntuu, että henkisesti tämä oli toimeliaalle Jesselle todella raskasta. Vain kolme viikon kuluttua oireet palasivat, mutta
Lue lisää
Kuva
  Vuoden kohokohtia ja katse ensi vuoteen Näin vuoden lopussa on aina hyvä katsoa hieman peruutuspeiliin. Kulunut vuosi on sisältänyt paljon hienoja hetkiä. Vuoden alussa syntyi kennelimme B-pentue, tosin vain yksi pentu lopulta jäi eloon. Tämä oli todella surullista, mutta onneksi ainokainen tyttö Helmi on nyt jo osoittautunut mahtavaksi tapaukseksi – on omanarvon tunteva, saa mitä haluaa – mentaliteetilla varustettu vauhdikas nuori neiti. Mietimme minne veisimme Helmin ensimmäistä kertaa näyttelyyn ja vaatimattomasti aloitimme Messarista. Messukeskuksen näyttely oli tänä vuonna kolmipäiväinen. Rony oli PE ja LA ja Helmi LA ja SU ja Jokeri PE, LA ja SU. Perjantaina Helsinki Winner 2022 näyttelyssä kelpeillä oli tuomarina Matte Turfte Norjasta. Kelpejä oli 13 ilmoitettu. Vain 5 koiraa sai San, joten suurin osa titteleistä jäi jakamatta. Arvostelut olivat todella kivat. Rony ERI NUK1, Jokeri ERI AVK 1 Lauantaina Pohjoismaiden voittaja 2022 näyttelyssä kelpejä olikin jo enemmän y
Lue lisää
Kuva
Vuosi 2023 päättyi lopulta kovin juhlallisiin tunnelmiin!  Jesseä meillä on joka päivä vieläkin ikävä, olihan kyllä sen verran suuri persoona. Lupasin muistella suuremmin jossain postauksessa Jessen edesottamuksia. Yksi hauska perinne tuli mieleen näin jouluna, jossa aina kun hetken silmä välttää pipareiden leivonnalta - on yksi pellillinen joko ennen tai jälkeen päätynyt Jessen suihin. Tänä kesänä vielä Jesse 13 vuoden iässä keksi, että roskiksenhan voi ihan itse avata ja nauttia antimista.. ja se nyt sitten sattui olemaan maissintähkä. Ei muuta kuin päivystykseen, oksettamaan ja ihanien hoitajien pidellessä poskikarvoja. Jesse yökkäili onneksi maissintähkät kaikki pois, ettei  jouduttu leikkauspöydälle. Onneksi oli sen verran viisas, että malttoi pureskella tähkät pieniksi palaisiksi. Meillä ei ole sen jälkeen syöty maissia! Kannatta olla varovainen, on suurta herkkua se. Loppuvuodesta kävimme kaahailemassa vielä agilityä  -kovin onnistunein tuloksin. Rony siirtyi 2-luokkaan hyppäril
Lue lisää