Viisi viikkoa ja maailma auki
Ihana että kamalat sateet ja kylmyys vaihtui taas aurinkoon
ja lämpöön. Pennut pääsivät 4,5 vko ikäisenä ensimmäisen kerran ulos ja ovat
ulkoilleet päivittäin siitä saakka. Se on niiden mielestä aivan mahtavaa. Voi vaan
juosta niin paljon kuin pienistä tassuista lähtee.
Sain otettua ensimmäiset kuvat pennuista pöydällä. Hyvät vahvat
luustot ja niin kauniit silhuetit kaikilla. Painot ovat 1,8 – 2,4 kg
saakka. Suurin on edelleen nartuista Tuuli, pienin pojista Halla.
Ruokaa syödään jo 4 krt päivässä, turvotettua nappulaa,
piimää ja jauhelihaa. Hulda kyllä imettää pentuja vielä vaikka pentujen hampaat
tuntuvat siitä ihan selvästi jo ikävältä. Hulda on oikein ihana emä pennuille,
mutta huomaa että on väsynyt. Onneksi kohta Huldan urakka on ohi ja pääsee lepäämään
ja omien harrastuksien pariin taas.
Kävin kuuntelemassa Korson rauniokoiraradalla esittelyä
rauniokoiraharrastuksesta. Se olisi todella mielenkiintoinen harrastus. Ajatus
siitä, että minun koiraharrastuksesta olisi jollekulle hyötyä on kiehtova. Koiran
voi kouluttaa aina hälytysryhmään saakka ja osallistua etsintöihin ja
evakuointeihin. Ohjaajalta vaaditaan ensiaputaitoja, halua liikkua ulkona (säällä
kuin säällä) ja pitkäjänteisyyttä. Enemmän se olisi elämäntapa ja kuulosti siltä,
että tempaa mukanansa ja huomaa ennen pitkään että ei enää muuta teekään.
Ehdottomasti pohdittavan arvoinen juttu. Kelpieitä toimii kyllä eri maissa
rauniokoirina esim. Italiassa, en osaa sanoa että toimivatko pelastuslaitoksissa
virallisina koiria mutta vapaaehtoisina ainakin. Itsenäinen työskentely, hajuaistin
käyttö ja periksiantamaton luonne on eduksi.
Ensi viikolla on jo pentujen pentutesti, se tulee olemaan todella mielenkiintoista.
Tuisku
Sumu
Suppis
Halla
Hilla
Pihla
Tuuli