Kolme viikkoa ja kova meno päällä



Pennut täyttivät perjantaina jo kolme viikkoa. Kiinteiden maistelu on aloitettu ja mikä onkaan parempaa pienen pennun mieleen kuin jauheliha. Huldalla riittää hyvin maitoa, mutta on ehkä jo vähän kyllästynyt imettämään koko ajan. Senkin takia on kiva, että pennut alkavat tässä vaiheessa syömään osittain kiinteitä. Seuraavaksi jauhelihan lisäksi aloitetaan Royalin Starter Mother & Babydog 11-25 kg (turvotettuna). Mahat kestivät hyvin kiinteiden aloituksen. Näillä pennuilla on ihanan hyvät vatsat.



Hampaiden alut alkavat tuntua ikenissä ja niillä kokeillaan nyt kaikkialle. Leikkimistä harrastetaan paljon – haukutaan, muristaan ja välillä vingutaan kovasti. 

Pennut saivat nimikkovärit pantoihin, joita harjoitellaan pitämään silloin tällöin.

Keltainen- Tuisku, Lila- Sumu, Vihreä -Ruska, Pinkki- Pihla, Turkoosi – Halla, Vaaleasininen – Suppis, Viininpunainen – Tuuli ja Vaaleanpunainen- Hilla



Luonteiltaan pennut tuntuvat olevan kaikki todella reippaita. Uusiin asioihin suhtaudutaan mielenkiinnolla, jokainen pentu kiipeää syliin silitettäväksi ja hellittäväksi, nukkuisivat sylissä vain ja ainoastaan jos kasvattajatädillä olisi loputon aika viettää pentujen kanssa. Kodin äänet tuntuvat vain rauhoittavan pentuja, kaikki ihan selkeästi kyllä kuulevat jo. Kovin säikkyjä minkään asian suhteen eivät tunnu olevan. Leluilla leikitään jo ahkerasti. Iloisia, onnellisia pentuja - niin ihana asia!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähes vuoden kuulumiset tiivistettynä.

Kuva
Jostain syystä tänne blogiin kirjoittaminen on sen verran työlästä, että tulee tehtyä sitä näköjään hyvin harvoin. Pääsenkin siis summaamaan lähes vuoden tapahtumat ja päivittelemään tulevaisuuden suunnitelmia. Aloitetaan kovin surullisilla uutisilla - nimittäin Jesse nukkui pois hiljattain kauniina kirkkaana lokakuun aamuna. Jesse sairastui syyskuun alussa vestibulaarisyndroomaan ja oireet olivat todella rajut. Jesse ei pystynyt kävelemään ja huojunta oli todella voimakasta. Jesse tutkittiin tässä kohtaa läpikotaisin ja mitään muuta syytä ei löytynyt. Verikokeet, sydän, keuhkot kaikki olivat erinomaisessa kunnossa ikäisekseen olihan mittarissa jo 13,5 vuotta. Pahoinvointilääkityksen avulla Jesse alkoi pikkuhiljaa toipumaan ja huojunta helpotti. Kahden viikon jälkeen pääsimme tekemään pienen metsälenkin, joista Jesse kovasi tykkäsi. Olemus kuitenkin oli väsynyt ja tuntuu, että henkisesti tämä oli toimeliaalle Jesselle todella raskasta. Vain kolme viikon kuluttua oireet palasivat, mutta
Lue lisää
Kuva
  Vuoden kohokohtia ja katse ensi vuoteen Näin vuoden lopussa on aina hyvä katsoa hieman peruutuspeiliin. Kulunut vuosi on sisältänyt paljon hienoja hetkiä. Vuoden alussa syntyi kennelimme B-pentue, tosin vain yksi pentu lopulta jäi eloon. Tämä oli todella surullista, mutta onneksi ainokainen tyttö Helmi on nyt jo osoittautunut mahtavaksi tapaukseksi – on omanarvon tunteva, saa mitä haluaa – mentaliteetilla varustettu vauhdikas nuori neiti. Mietimme minne veisimme Helmin ensimmäistä kertaa näyttelyyn ja vaatimattomasti aloitimme Messarista. Messukeskuksen näyttely oli tänä vuonna kolmipäiväinen. Rony oli PE ja LA ja Helmi LA ja SU ja Jokeri PE, LA ja SU. Perjantaina Helsinki Winner 2022 näyttelyssä kelpeillä oli tuomarina Matte Turfte Norjasta. Kelpejä oli 13 ilmoitettu. Vain 5 koiraa sai San, joten suurin osa titteleistä jäi jakamatta. Arvostelut olivat todella kivat. Rony ERI NUK1, Jokeri ERI AVK 1 Lauantaina Pohjoismaiden voittaja 2022 näyttelyssä kelpejä olikin jo enemmän y
Lue lisää
Kuva
Vuosi 2023 päättyi lopulta kovin juhlallisiin tunnelmiin!  Jesseä meillä on joka päivä vieläkin ikävä, olihan kyllä sen verran suuri persoona. Lupasin muistella suuremmin jossain postauksessa Jessen edesottamuksia. Yksi hauska perinne tuli mieleen näin jouluna, jossa aina kun hetken silmä välttää pipareiden leivonnalta - on yksi pellillinen joko ennen tai jälkeen päätynyt Jessen suihin. Tänä kesänä vielä Jesse 13 vuoden iässä keksi, että roskiksenhan voi ihan itse avata ja nauttia antimista.. ja se nyt sitten sattui olemaan maissintähkä. Ei muuta kuin päivystykseen, oksettamaan ja ihanien hoitajien pidellessä poskikarvoja. Jesse yökkäili onneksi maissintähkät kaikki pois, ettei  jouduttu leikkauspöydälle. Onneksi oli sen verran viisas, että malttoi pureskella tähkät pieniksi palaisiksi. Meillä ei ole sen jälkeen syöty maissia! Kannatta olla varovainen, on suurta herkkua se. Loppuvuodesta kävimme kaahailemassa vielä agilityä  -kovin onnistunein tuloksin. Rony siirtyi 2-luokkaan hyppäril
Lue lisää