Pennut jo yli kaksi viikkoa




Viikossa kerkeää tapahtumaan paljon pienen koiranpennun elämässä. Silmät aukesivat n 12 vuorokauden kohdalla. 14 vrk kohdalla kaikki jo liikkuivat tassuilla, eivätkä enää ryömineet. Kynnet on leikattu ensimmäisen kerran ja ensimmäisen kerran saatu jo matolääkitys. Näillä pennuilla on kyllä superhyvät mahat, kertaakaan ei ole ollut ripulia - ei edes matolääkityksestä. Hulda hoitaa pentuja niin hienosti, maitoa riittää ja painot nousee tasaisesti. Isoin pennuista painaa jo yli kilon. Puolet pennuista on jo nelinkertaistaneet painonsa.  

Pentujen luonteet ovat ihastuttavia, jokainen oma pieni persoonansa jo.

Ruska on edelleen kovaäänisin ja kapinoi hoitamisia ja sylissä pitämistä. Sumu oli ensimmäinen jonka silmät aukesivat ja on ollut hyvin liikkuvainen siitä saakka. Sumu tykkää kiipeillä ja usein pyrkii syliin jos istuu laatikossa pentujen kanssa. Pihla on tytöistä se, jolle pentulaatikko on vain haaste, ei rajoite. Pihla kiipesi laidan yli ja päätti lähteä tutkimusmatkalle. Ihmettelin kun pennut rupesivat yhtäkkiä kovasti vinkumaan ja kiljumaan, että mitä on tapahtunut. Joko niillä on korkea ryhmähenki tai sitten iski kateus, että miksi yksi vaan pääse tuonne toiselle puolelle. Suppis, Tuuli, Halla ja Hilla tykkäävät kaikki olla sylissä. Siinä kun Ruska pistää ränttäliksi, nämä saattavat nuolla kättä ja käpertyä nukkumaan.  Ruska harjoittelee päivittäin vähän kauemmin sylissä oloa, eiköhän sekin nallekarhu saada kesytettyä :D. Tuisku tuntuu olevan todella tasapainoinen yksilö, ei paljoa hötkyile, enemmän oman tiensä kulkija.  
                                                         Sumu
                                          Halla


                                              Pihla


Pennut ovat olleet vain lyhyen hetken päivittäin käsittelyssä, lähinnä kun punnitaan päivittäin. Joka päivä vähän enemmän jatkossa. Suurimman osan päivästä kuitenkin vielä nukkuvat ja syövät. Nukkuessaan edelleen tekevät yhden pienen kasan jossa tuhisevat keskenään onnellisena. Nämä ovat todella yhtenäinen porukka, jossa kaikki yksilöt ovat osa sitä.



Oman mielen virkistykseksi (vähän liiaksi menee olemiseksi neljän seinän sisällä) ja Jessen & Rockyn mielen virkistykseksi ollaan käyty Canicrossaamassa. Se on kyllä kertakaikkisen kivaa – vielä parempi jos sää vielä kohdillaan. Ilmeisesti vielä sen verran lämmin päivisin, että kyyt tulevat pururadalle lämmittelemään. Oli ehkä pikkasen liikaa, kun noin yhden tunnin lenkin aikana törmätiin kolmeen kyyhyn. Onneksi huomasin aina pitkältä ja vedin liinat kiinni ja ohitettiin vähintäänkin 5 m päästä. Yksi oli vieläpä pienehkö ruskea poikanen, niitä on vaikeampi maastosta erottaa. Minun pitää laittaa muistiin itselleni taas se, että parhaat vedot koirat tekee kun lenkki kääntyy takaisinpäin autolle ja viimeinen kilsa melkein kiihdytetään.. yleensä siinä vaiheessa itse alkaa olla jo niin hapoilla...





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähes vuoden kuulumiset tiivistettynä.

Kuva
Jostain syystä tänne blogiin kirjoittaminen on sen verran työlästä, että tulee tehtyä sitä näköjään hyvin harvoin. Pääsenkin siis summaamaan lähes vuoden tapahtumat ja päivittelemään tulevaisuuden suunnitelmia. Aloitetaan kovin surullisilla uutisilla - nimittäin Jesse nukkui pois hiljattain kauniina kirkkaana lokakuun aamuna. Jesse sairastui syyskuun alussa vestibulaarisyndroomaan ja oireet olivat todella rajut. Jesse ei pystynyt kävelemään ja huojunta oli todella voimakasta. Jesse tutkittiin tässä kohtaa läpikotaisin ja mitään muuta syytä ei löytynyt. Verikokeet, sydän, keuhkot kaikki olivat erinomaisessa kunnossa ikäisekseen olihan mittarissa jo 13,5 vuotta. Pahoinvointilääkityksen avulla Jesse alkoi pikkuhiljaa toipumaan ja huojunta helpotti. Kahden viikon jälkeen pääsimme tekemään pienen metsälenkin, joista Jesse kovasi tykkäsi. Olemus kuitenkin oli väsynyt ja tuntuu, että henkisesti tämä oli toimeliaalle Jesselle todella raskasta. Vain kolme viikon kuluttua oireet palasivat, mutta
Lue lisää
Kuva
  Vuoden kohokohtia ja katse ensi vuoteen Näin vuoden lopussa on aina hyvä katsoa hieman peruutuspeiliin. Kulunut vuosi on sisältänyt paljon hienoja hetkiä. Vuoden alussa syntyi kennelimme B-pentue, tosin vain yksi pentu lopulta jäi eloon. Tämä oli todella surullista, mutta onneksi ainokainen tyttö Helmi on nyt jo osoittautunut mahtavaksi tapaukseksi – on omanarvon tunteva, saa mitä haluaa – mentaliteetilla varustettu vauhdikas nuori neiti. Mietimme minne veisimme Helmin ensimmäistä kertaa näyttelyyn ja vaatimattomasti aloitimme Messarista. Messukeskuksen näyttely oli tänä vuonna kolmipäiväinen. Rony oli PE ja LA ja Helmi LA ja SU ja Jokeri PE, LA ja SU. Perjantaina Helsinki Winner 2022 näyttelyssä kelpeillä oli tuomarina Matte Turfte Norjasta. Kelpejä oli 13 ilmoitettu. Vain 5 koiraa sai San, joten suurin osa titteleistä jäi jakamatta. Arvostelut olivat todella kivat. Rony ERI NUK1, Jokeri ERI AVK 1 Lauantaina Pohjoismaiden voittaja 2022 näyttelyssä kelpejä olikin jo enemmän y
Lue lisää
Kuva
Vuosi 2023 päättyi lopulta kovin juhlallisiin tunnelmiin!  Jesseä meillä on joka päivä vieläkin ikävä, olihan kyllä sen verran suuri persoona. Lupasin muistella suuremmin jossain postauksessa Jessen edesottamuksia. Yksi hauska perinne tuli mieleen näin jouluna, jossa aina kun hetken silmä välttää pipareiden leivonnalta - on yksi pellillinen joko ennen tai jälkeen päätynyt Jessen suihin. Tänä kesänä vielä Jesse 13 vuoden iässä keksi, että roskiksenhan voi ihan itse avata ja nauttia antimista.. ja se nyt sitten sattui olemaan maissintähkä. Ei muuta kuin päivystykseen, oksettamaan ja ihanien hoitajien pidellessä poskikarvoja. Jesse yökkäili onneksi maissintähkät kaikki pois, ettei  jouduttu leikkauspöydälle. Onneksi oli sen verran viisas, että malttoi pureskella tähkät pieniksi palaisiksi. Meillä ei ole sen jälkeen syöty maissia! Kannatta olla varovainen, on suurta herkkua se. Loppuvuodesta kävimme kaahailemassa vielä agilityä  -kovin onnistunein tuloksin. Rony siirtyi 2-luokkaan hyppäril
Lue lisää