7,5 viikkoa koiranpennun elämää

Hulda lähti omaan kotiinsa sunnuntaina ja pennut ovat ottaneet tämän ihan kivasti, ovat osittain jopa vähän rauhallisempia. Hulda oli melkein viimeisen viikon enää vain muutaman kerran pentujen kanssa, muutoin vierotti niitä tehokkaasti. Kaikki pennut syövät reippaasi kiinteitä ja painot  nousevat. Hulda on kyllä niin ihana äiti. Tiesi ensikertalaisena koko ajan miten asioiden pitää mennä. Luonto on kyllä ihmeellinen asia!




Ollaan harjoiteltu kaikkea koiranpennun elämässä tärkeitä asioita. Olen vienyt pentuja hihnakävelylle niin päivällä kuin illallakin, jotta tottuisivat pimeään. Sanna harjasi pentujen hampaat jo kerran. Kynsien leikkuu on ihan tuttua huttua ja voi vaikka samalla nukkua. Pennut nukkuvat läpi yöt n klo 23-06:30, aamulla on jo kova nälkä. Pihalla ulkoillaan n 4 krt päivässä, säässä kuin säässä. Ensimmäiset lumihiutaleet olivat mahtavat! Harmittaa, että nämä pikku oravat vipeltävät sellaista vauhtia, että en saa niistä enää kunnon kuvia.



Anton Kunnas otti ihania kuvia pennuista,  minä ja Anne yritimme saada pennun edes sekunniksi pysymään paikoillaan. Kauniit rakenteet kaikilla ja vahvat raajaluustot.

    AKU punainen Ruska eli Sisu
 AKU suklaa Tuisku eli Rico
 AKU suklaa Sumu
 AKU suklaa Suppis eli Kaarne
 AKU suklaa Halla eli Jedi
 AKN punainen Hilla
 AKN suklaa Pihla
AKN suklaa Tuuli eli Lukka


Kuvat: Anton Kunnas

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähes vuoden kuulumiset tiivistettynä.

Kuva
Jostain syystä tänne blogiin kirjoittaminen on sen verran työlästä, että tulee tehtyä sitä näköjään hyvin harvoin. Pääsenkin siis summaamaan lähes vuoden tapahtumat ja päivittelemään tulevaisuuden suunnitelmia. Aloitetaan kovin surullisilla uutisilla - nimittäin Jesse nukkui pois hiljattain kauniina kirkkaana lokakuun aamuna. Jesse sairastui syyskuun alussa vestibulaarisyndroomaan ja oireet olivat todella rajut. Jesse ei pystynyt kävelemään ja huojunta oli todella voimakasta. Jesse tutkittiin tässä kohtaa läpikotaisin ja mitään muuta syytä ei löytynyt. Verikokeet, sydän, keuhkot kaikki olivat erinomaisessa kunnossa ikäisekseen olihan mittarissa jo 13,5 vuotta. Pahoinvointilääkityksen avulla Jesse alkoi pikkuhiljaa toipumaan ja huojunta helpotti. Kahden viikon jälkeen pääsimme tekemään pienen metsälenkin, joista Jesse kovasi tykkäsi. Olemus kuitenkin oli väsynyt ja tuntuu, että henkisesti tämä oli toimeliaalle Jesselle todella raskasta. Vain kolme viikon kuluttua oireet palasivat, mutta
Lue lisää
Kuva
  Vuoden kohokohtia ja katse ensi vuoteen Näin vuoden lopussa on aina hyvä katsoa hieman peruutuspeiliin. Kulunut vuosi on sisältänyt paljon hienoja hetkiä. Vuoden alussa syntyi kennelimme B-pentue, tosin vain yksi pentu lopulta jäi eloon. Tämä oli todella surullista, mutta onneksi ainokainen tyttö Helmi on nyt jo osoittautunut mahtavaksi tapaukseksi – on omanarvon tunteva, saa mitä haluaa – mentaliteetilla varustettu vauhdikas nuori neiti. Mietimme minne veisimme Helmin ensimmäistä kertaa näyttelyyn ja vaatimattomasti aloitimme Messarista. Messukeskuksen näyttely oli tänä vuonna kolmipäiväinen. Rony oli PE ja LA ja Helmi LA ja SU ja Jokeri PE, LA ja SU. Perjantaina Helsinki Winner 2022 näyttelyssä kelpeillä oli tuomarina Matte Turfte Norjasta. Kelpejä oli 13 ilmoitettu. Vain 5 koiraa sai San, joten suurin osa titteleistä jäi jakamatta. Arvostelut olivat todella kivat. Rony ERI NUK1, Jokeri ERI AVK 1 Lauantaina Pohjoismaiden voittaja 2022 näyttelyssä kelpejä olikin jo enemmän y
Lue lisää
Kuva
Vuosi 2023 päättyi lopulta kovin juhlallisiin tunnelmiin!  Jesseä meillä on joka päivä vieläkin ikävä, olihan kyllä sen verran suuri persoona. Lupasin muistella suuremmin jossain postauksessa Jessen edesottamuksia. Yksi hauska perinne tuli mieleen näin jouluna, jossa aina kun hetken silmä välttää pipareiden leivonnalta - on yksi pellillinen joko ennen tai jälkeen päätynyt Jessen suihin. Tänä kesänä vielä Jesse 13 vuoden iässä keksi, että roskiksenhan voi ihan itse avata ja nauttia antimista.. ja se nyt sitten sattui olemaan maissintähkä. Ei muuta kuin päivystykseen, oksettamaan ja ihanien hoitajien pidellessä poskikarvoja. Jesse yökkäili onneksi maissintähkät kaikki pois, ettei  jouduttu leikkauspöydälle. Onneksi oli sen verran viisas, että malttoi pureskella tähkät pieniksi palaisiksi. Meillä ei ole sen jälkeen syöty maissia! Kannatta olla varovainen, on suurta herkkua se. Loppuvuodesta kävimme kaahailemassa vielä agilityä  -kovin onnistunein tuloksin. Rony siirtyi 2-luokkaan hyppäril
Lue lisää