Viisi viikkoa ja maailma auki

lokakuuta 12, 2018

Ihana että kamalat sateet ja kylmyys vaihtui taas aurinkoon ja lämpöön. Pennut pääsivät 4,5 vko ikäisenä ensimmäisen kerran ulos ja ovat ulkoilleet päivittäin siitä saakka. Se on niiden mielestä aivan mahtavaa. Voi vaan juosta niin paljon kuin pienistä tassuista lähtee.

Sain otettua ensimmäiset kuvat pennuista pöydällä. Hyvät vahvat luustot ja niin kauniit silhuetit kaikilla. Painot ovat 1,8 – 2,4 kg saakka. Suurin on edelleen nartuista Tuuli, pienin pojista Halla.

Ruokaa syödään jo 4 krt päivässä, turvotettua nappulaa, piimää ja jauhelihaa. Hulda kyllä imettää pentuja vielä vaikka pentujen hampaat tuntuvat siitä ihan selvästi jo ikävältä. Hulda on oikein ihana emä pennuille, mutta huomaa että on väsynyt. Onneksi kohta Huldan urakka on ohi ja pääsee lepäämään ja omien harrastuksien pariin taas.

Kävin kuuntelemassa Korson rauniokoiraradalla esittelyä rauniokoiraharrastuksesta. Se olisi todella mielenkiintoinen harrastus. Ajatus siitä, että minun koiraharrastuksesta olisi jollekulle hyötyä on kiehtova. Koiran voi kouluttaa aina hälytysryhmään saakka ja osallistua etsintöihin ja evakuointeihin. Ohjaajalta vaaditaan ensiaputaitoja, halua liikkua ulkona (säällä kuin säällä) ja pitkäjänteisyyttä. Enemmän se olisi elämäntapa ja kuulosti siltä, että tempaa mukanansa ja huomaa ennen pitkään että ei enää muuta teekään. Ehdottomasti pohdittavan arvoinen juttu. Kelpieitä toimii kyllä eri maissa rauniokoirina esim. Italiassa, en osaa sanoa että toimivatko pelastuslaitoksissa virallisina koiria mutta vapaaehtoisina ainakin. Itsenäinen työskentely, hajuaistin käyttö ja periksiantamaton luonne on eduksi.

Ensi viikolla on jo pentujen pentutesti, se tulee olemaan todella mielenkiintoista.